Musiikkialan vaalitentissä yhteisiä säveliä löytyi alan kasvusta, viennistä ja tekoälyn sääntelystä
Music x Media -tapahtumassa järjestetty Musiikkialan suuri vaalitentti kokosi yhteen eri puolueiden edustajia keskustelemaan musiikkialan tulevaisuudesta, kasvusta ja toimintaedellytyksistä. Panelistien näkemykset julkisen talouden hoidosta erosivat toisistaan, mutta puolueiden välillä löytyi vahva yhteisymmärrys ainakin kolmesta asiasta: musiikkialan kasvupotentiaalista, vientimahdollisuuksista ja tarpeesta turvata tekijöiden oikeudet tekoälyaikana. Keskustelussa nousi esiin myös hallinnon siilojen purkaminen.
Musiikkialan ammattilaistapahtuma Music x Media kokosi jälleen alan tekijöitä, yrityksiä, päättäjiä ja kansainvälisiä vieraita keskustelemaan musiikkialan tulevaisuudesta kahden päivän ajaksi Tampereelle 1.–2.10.2026. Päätöspäivän seminaariohjelman loppuhuipentumana toimi Musiikkialan suuri vaalitentti, johon osallistuivat vasemmistoliiton Minja Koskela, vihreiden Sofia Virta, kokoomuksen Sari Multala, SDP:n Nasima Razmyar sekä keskustan Jouni Ovaska. Keskustelun juonsi Ylen kulttuuritoimittaja Anton Vanha-Majamaa.
Paneelin järjestivät yhteistyössä Musiikkiala.fi, Tapahtumateollisuus ja Tampereen kaupunki. Keskustelun lähtökohtana olivat musiikkialan yhteiset tavoitteet seuraavalle vaalikaudelle.
Samana päivänä eduskunnassa järjestetty luottamusäänestys myöhästytti vaalitenttiä ja vähensi myös sen osallistujamäärää: perussuomalaisten Miko Bergbom ja RKP:n Henrik Wikström jättivät paneelin väliin. Keskustelu saatiin käyntiin 50 minuuttia myöhässä ja sitä oli Tampere-talolla seuraamassa täysi sali.
Kulttuurirahoituksesta alueiden elinvoimaksi ja kestäväksi kasvuksi
Kulttuurirahoitus nousi odotetusti tentin keskeiseksi aiheeksi. Kulttuuriala on vuosia vaatinut, että valtion kulttuuribudjetti nostettaisiin yhteen prosenttiin valtion budjetista. Sen sijaan kulttuurirahoituksesta on viime vuosina leikattu miljoonia euroja, ja nykyisin kulttuurin rahoitus on noin 0,6 %. Alan toiveena on, että kulttuuriin rakennetaan aito kasvupaketti ja leikatut määrärahat palautetaan.
Useampi panelisti kannatti pitkän aikavälin tavoitetta kasvattaa rahoitusta, mutta näkemykset keinoista ja aikataulusta erosivat.
Vasemmistoliiton Minja Koskela puolsi prosenttitavoitetta. Koskelan mukaan luovat alat pitäisi nähdä osana Suomen kasvupolitiikkaa.
”Luovat alat on keskeisessä osassa siinä, jos me halutaan kestävää kasvua Suomeen”, Koskela sanoi.
Myös SDP:n Nasima Razmyar piti prosenttitavoitetta tärkeänä. Hänen mukaansa kulttuuri-investointeja ei pitäisi tarkastella pelkästään menoina, vaan myös niiden synnyttämien vaikutusten kautta. Razmyar viittasi taannoisiin AV-alan leikkauksiin, jotka lopulta peruttiin, ja muistutti, että kulttuuriin sijoitettu euro tuo itsensä moninkertaisena takaisin.
Niin ikään vihreiden Sofia Virta kannatti tavoitetta. Hänen mukaansa leikkaukset pitäisi perua ja uskaltaa sijoittaa luoviin aloihin. Virta haluaakin nähdä luovat alat suurempana osana kasvupolitiikkaa.
”Mitä jos me aidosti haluttaisikin olla se luovien alojen luvattu maa?”
Maltillisia soraääniäkin kuului. Kokoomuksen Sari Multala suhtautui prosenttitavoitteeseen epäilevämmin. Hänen mukaansa tavoite on perusteltu pidemmällä aikavälillä, mutta ei realistinen vielä seuraavalla vaalikaudella. Multala tavoittelisikin valtion rahoituksen sijaan ennemmin BKT:n kasvua ja kulttuurin osuutta siitä. Multala halusi pitää palkkaverotuksen korotukset kurissa ja muistutti, että kulttuurin rahoituksessa merkittävin rooli on yleisöllä.
”Suomalaisethan maksaa valtaosan kulttuurirahoituksesta tällä hetkellä. Viisi miljardia suhteessa siihen noin miljardiin, mitä valtio laittaa.”
Myös Minja Koskela nosti esiin talouspolitiikan ja kuluttajien toimeentulon vaikutuksen myös kulttuurialan näkymiin. Koskela muistutti, että tiukka velkakuri ja leikkaukset vähäosaisimmilta näkyvät myös kaivatun kasvun jarruina.
”Jos me halutaan, että ihmiset käy konserteissa ja keikoilla, niin silloin meidän pitää pitää huolta myös siitä, että myös pienituloisilla on mahdollisuus kokea kulttuuria.”
Keskustan Jouni Ovaska nosti keskusteluun myös alueellisia teemoja. Ovaska muistutti kulttuurin merkityksestä alueen elinvoimaan.
”Esimerkiksi Tampereella on tehty päätös, että miten tärkeitä tapahtumat on meille.”
Ovaska viittasi kulttuuritapahtumien synnyttämiin tulovirtoihin esimerkiksi ravintoloille, hotelleille ja taksiyrittäjille. Tästä oli puhunut aiemmin myös Sofia Virta.
”Me kyllä puhutaan siitä, kun tulee tehdas, että miten alihankintaketjut aktivoituu, mutta kyllä tämä tapahtuu tämä efekti myös kulttuuripuolella”, Virta korosti.
”Ja siksi minä en pitäisi epärealistisena sitä, että uskallettaisiin panostaa siihen kulttuuriin, uskallettaisiin sitoutua siihen prosenttiperiaatteeseen.”
Musiikkiviennin potentiaalia ei hyödynnetä riittävästi – luovat alat vientikärjeksi?
Musiikkiviennin ja kansainvälistymisen merkityksestä vallitsi panelistien kesken laaja yksimielisyys. Keskustelijoiden mukaan suomalaisen musiikkialan kasvun mahdollisuudet löytyvät pitkälti kansainvälisiltä markkinoilta, mutta niiden hyödyntäminen vaatii nykyistä vahvempaa poliittista tukea, parempaa ymmärrystä alan potentiaalista ja uskallusta.
Jouni Ovaska korosti, että musiikkialan viennin kasvupotentiaali pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin myös valtionhallinnossa. Ovaskan mukaan musiikkivientiä tulisi tarkastella samalla vakavuudella kuin muitakin vientialoja.
Myös Nasima Razmyar painotti kansainvälistymisen merkitystä. Hänen mukaansa Suomessa ei vielä täysin ymmärretä kulttuuriviennin potentiaalia, toisin kuin esimerkiksi naapurimaa Ruotsissa, jossa musiikkivientiä on rakennettu määrätietoisesti vuosikymmenten ajan. Razmyarin mukaan kotimarkkina on suomalaisille toimijoille liian pieni, jos tavoitteena on merkittävä kasvu.
”Jokainen ymmärtää, että mikäli sä haluat kasvua, niin sä menet maailmalle.”
Niin ikään Sari Multala piti tärkeänä, että musiikkiala huomioidaan nykyistä vahvemmin osana Suomen vienninedistämistä. Multala nosti esiin erityisesti suurlähetystöjen, kulttuuri-instituuttien ja muiden kansainvälisten verkostojen merkityksen uusien markkinoiden avaamisessa suomalaisille toimijoille.
Minja Koskela toivoi päättäjiltä luottamusta luovien alojen omalle visiolle ja enemmän mahdollisuuksia kokeiluille ja riskinotolle. Hän muistutti, että menestyneet yritys- ja kasvutarinat syntyvät harvoin ensimmäisellä yrityksellä, vaan usein useiden kokeilujen kautta.
Sofia Virta jatkoi visiointia luovien alojen suuresta roolista myös kansainvälistymisessä ja pohti uskallusta asettaa luovat alat jopa suomalaisen viennin kärkiohjelmaksi.
Kansainvälistymisen esteistä puhuttaessa Nasima Razmyar rohkeni heittää palloa myös musiikkialan ja levy-yhtiöiden suuntaan. Vaikka suomenkielinen musiikki on monella tapaa tärkeää, tulisi olla rohkeutta suunnata katseita myös suomalaisten markkinoiden ulkopuolelle ja tuottaa myös englanniksi tehtyä musiikkia.
Ministeriöiden siilot jarruttavat kasvua
Yksi keskustelun kiinnostavimmista havainnoista liittyi hallinnon rakenteisiin. Panelistien puheenvuoroista kävi ilmi, että musiikkialan kasvun hidasteet eivät liity pelkästään rahoitukseen, vaan myös siihen, kuinka hyvin kulttuuri, vienti ja elinkeinopolitiikka saadaan toimimaan yhdessä.
Nasima Razmyar nosti esiin ministeriöiden väliset rajat suoranaisena ongelmana musiikkiviennin näkökulmasta. Hänen mukaansa kulttuuri-, elinkeino- ja ulkopolitiikka toimivat edelleen liian erillään toisistaan. Razmyarin mukaan jo ministeriöiden välisen yhteistyön lisääminen auttaisi musiikkialan kansainvälistymistä ja viennin edistämistä.
Minja Koskela oli samoilla linjoilla ja alleviivasi, että musiikkialan pitäisi näkyä eduskunnassa kulttuuripolitiikan lisäksi myös työ- ja elinkeinopolitiikan puolella.
”Puhutaan opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja sitten me puhutaan kulttuuriministeristä, kun meidän pitäisi puhua myös siitä työ- ja elinkeinoministeriöstä.”
Ministeriöiden siiloutuminen häiritsee panelistien mukaan kulttuurialojen kasvupotentiaalia. Jouni Ovaska tiivisti ongelman suoraan.
”Nää hallinnon väliset aidat, ja mikä se muuri oikeastaan siinä välissä on, on ihan järjettömiä.”
Ovaskan mukaan alan toimijoiden voi olla vaikea hahmottaa, kuka musiikkiviennistä ja luovien alojen kasvun edistämisestä lopulta vastaa. Ovaska ehdotti asiaan ratkaisua, joka löytyi jälleen musiikkiviennissä menestyneen naapurimaan suunnalta.
”Meillä pitäisi ehkä mennä vähän tämmöiseen Ruotsin malliin, että on valtioneuvostovetoista tää ministeriötyö.”
Sari Multala nosti esiin, että tällä hallituskaudella opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyötä on pyritty vahvistamaan esimerkiksi kulttuuripoliittisen selonteon ja luovan talouden kasvutyön yhteydessä. Hänen mukaansa yhteistyön jatkuminen yli vaalikausien on tärkeää, jotta kehitystyö ei katkea hallitusvaihdosten myötä.
Tekoälyn ja tekijänoikeuksien suhteen yhteinen sävel löytyi nopeasti
Paneelin ehkä yksimielisin osuus liittyi tekoälyyn ja tekijänoikeuksiin. Suomen Musiikintekijöiden puheenjohtajan Pauliina Lerchen esittämässä yleisökysymyksessä kysyttiin, miten päättäjät aikovat varmistaa, että tekoäly-yhtiöt lisensoivat käyttämänsä sisällöt asianmukaisesti ja maksavat korvaukset tekijöille.
Minja Koskelan mukaan yksi konkreettinen ratkaisu on kollektiivinen lisensointi. Koskela nosti samalla esiin laajemman ongelman, eli suurten teknologiayhtiöiden sääntelyn puutteet.
Myös kokoomuksen Multala, vihreiden Virta, SDP:n Razmyar ja keskustan Ovaska korostivat, että ratkaisuja on haettava ennen kaikkea Euroopan unionin tasolla. Virran mukaan sääntelyllä on kiire, sillä kehitys kulkee juuri nyt hurjaa vauhtia. Ovaska näkee lainsäädännön olevan jo nyt kehityksestä jäljessä.
Nasima Razmyar tiivisti oman kantansa kolmeen sanaan.
”Kollektiivisuus, sääntely, ehdottomasti EU-taso.”
Vaikka näkemyksissä tekoälyn mahdollisuuksista oli sävyeroja, panelistit olivat käytännössä yksimielisiä siitä, että tekijöillä tulee olla oikeus päättää sisältöjensä käytöstä ja saada niiden käytöstä korvaus.
Tutustu keskustelun pohjana olleisiin musiikkialan yhteisiin vaalitavoitteisiin täällä.
