Digitalisaatio ja tekoäly haastavat kulttuurialan – KEMUT-tilaisuudessa vastuullisuus nostettiin keskiöön 

KEMUT eli (Kestävämmän musiikkialan työkalupakki) -verkoston tilaisuudessa Musiikin Satamassa keskusteltiin digitalisaation ja tekoälyn vaikutuksista kulttuurialaan. Paneelikeskustelijat nostivat esiin ekologisen, sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen kestävyyden kysymykset ja peräänkuuluttivat läpinäkyvyyttä, sääntelyä sekä uusia toimintamalleja.

Lokakuussa järjestetty verkoston tilaisuus koostui kahdesta paneelista, joista ensimmäisessä käsiteltiin digitalisaation kysymyksiä etenkin ekologisen kestävyyden näkökulmasta näkökulmasta ja toisessa tekoälyn vaikutuksia luovaan alaan.    

Digitalisaatiopaneelissa puhututtivat näkymättömät päästöt ja uudet mahdollisuudet 

Panelisteina olivat projektipäällikkö Antti Sipilä TIEKE:n Green ICT-hankkeesta, toimitusjohtaja Inkeri Borgman Gigle Oy:stä sekä ilmasto- ja kestävyysasiantuntija Elina Tyynelä pelialan kattojärjestö Neogames Finlandilta. Moderaattorina toimi muusikko, freelancerkoordinaattori Jaakko Kämäräinen Muusikkojen liitosta. 

Projektipäällikkö Antti Sipilä muistutti paneelin alussa, että digitaaliset palvelut eivät ole päästöttömiä, vaikka ne usein mielletään immateriaalisiksi: 

“Näennäisesti immateriaaleihin asioihin liittyy päästöjä erityisesti tuotannon valmistusvaiheissa. Hurja määrä dataa tarvitsee hurjaa määrää sähkönkulutusta.” 

Sipilä avasi, että jokainen digitaalinen palvelu nojaa erilaisilla tavoilla fyysiseen infrastruktuuriin: kaivostoimintaan raaka-aineiden ja laitteiden valmistukseen sekä energiankulutukseen. Vaikka musiikki tai pelit tuntuvat aineettomilta, niiden taustalla on merkittävä hiilijalanjälki. 

Ilmastoasiantuntija Elina Tyynelä pelialan kattojärjestö Neogamesista peräänkuulutti peli- ja myös koko luovan alan vastuuta ilmaston suhteen: 

“Sähkö ja hiilijalanjälki tulevat ensimmäisenä mieleen kestävyyskysymyksissä. Pelejä ei ilman sähköä voi pelata.” 

Tyynelän mukaan pelialan suurimmat päästöt syntyvät pelien pelaamisesta, ei niinkään kehittämisestä. Ala pyrkii optimoimaan datan liikkumista ja siirtymään vihreään sähköön, mutta kuluttajien käyttämä sähkö on tekijä, johon yritykset eivät voi suoraan vaikuttaa. Hän nosti esiin myös alan konkreettisia toimia: hiilijalanjäljen mittaamista, Playing for the Planet -hanketta ja vanhojen metsien suojelua suojelua mm. Pelimetsä-hankkeessa.  

Inkeri Borgman toi esiin digitalisaation kaksijakoisuuden kestävyyden suhteen. Vaikka paljon on vastuullisuuden kannalta haastavia kysymyksiä, avaa digitalisaatio myös ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia. 

“Digitalisaatio toisaalla kutistaa, mutta toisaalla luo uusia kasvun mahdollisuuksia luoville aloille.” 

Borgman avasi, että osa perinteisistä toimintamalleista häviää, mutta samalla syntyy uusia palveluja ja liiketoimintamahdollisuuksia. Hän painotti, että taloudellinen kestävyys on ekologisen ja sosiaalisen vastuullisuuden perusta. Ilman kannattavaa liiketoimintaa ei ole resursseja investoida vastuullisuuteen. 

Paneelien lomassa kuultiin myös muutama päivän teemaan liittyvä tietoisku ja näkökulmapuheenvuoro.  Digitalisaatiopaneelin lopussa tietoiskussaan kestävän kehityksen hankepäällikkö Anne Puolanne av-tuottajien APFI ry:stä avasi, missä elokuva- ja tv-ala tällä hetkellä menee kestävän kehityksen näkökulmasta. Hän kertoi, että verrattuna live action tuotantoihin animaatiotuotantojen hiilijalanjälki voi olla jopa kymmenkertainen ja suurimmat päästöt syntyvät matkustamisen sijaan sähkönkulutuksesta. Puolanne haastoikin panelistit pohtimaan digitalisaation vauhtia: 

”Analoginen maailma digitalisoituu – alkaako lapsi mennä pesuveden mukana? Tuuppaammeko liikaa televisiota, pelejä, musiikkia, vai pitäisikö tahtia hidastaa?”  

Puolanne kysyi myös, kykenevätkö ihmisen aivot ottamaan kaiken vastaan ja onko käsintehty sittenkin parempi vaihtoehto. Puolanne tiivisti pohdintansa kysymykseen, pitäisikö luovan alan panostaa määrän sijaan laatuun kestävyyden nimissä. 

Tekoälypanelistit puhuivat tekijänoikeuksien 
ja kulttuurisen kestävyyden puolesta 

Toisessa paneelissa keskusteltiin tekoälyn vaikutuksista luovaan alaan. Keskustelijoina olivat viestintä- ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Sari Aalto-Setälä Gramexilta, musiikintekijä, muusikko, kulttuurivaikuttaja, Creasus ry:n hallituksen puheenjohtaja Markus Nordenstreng sekä professori Teemu Roos Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselta ja FCAI-verkostosta. 

Paneelissa korostettiin, että tekoälyyn liittyvä keskustelu ei rajoitu pelkästään teknologiaan, vaan ulottuu kaikkiin kestävän kehityksen ulottuvuuksiin. Ekologinen näkökulma liittyy energiankulutukseen ja datakeskusten päästöihin. Sosiaalisen vastuullisuuden puolella herää kysymyksiä muun muassa tekijyydestä ja tekijänoikeudesta eli siitä, mistä tekoäly on saanut oppinsa ja millaista materiaalia sen koulutuksessa on käytetty. Taloudellinen kestävyys kytkeytyy tekijänoikeuksiin ja korvauksiin, kun taas kulttuurinen kestävyys nostaa esiin aineistojen vinoumat: millaisia sisältöjä tekoäly suosii ja onko taustalla jopa vinoutuneen näkökulman koulutusaineistot. 

Keskustelijaroolinsa lisäksi paneelia moderoinut Sari Aalto-Setälä nosti heti alussa esiin tekijänoikeuskysymykset ja kysyi, miten musiikkiala voi varautua tekoälyn tuomiin haasteisiin. 

Professori Teemu Roos painotti vastauksessaan sääntelyn tarvetta: 

“Poliittisen järjestelmän kautta tulee luoda säännöt luovan materiaalin käytölle ja korvauksille. Mitä muitakaan mahdollisuuksia on?” 

Roos selitti, että ilman selkeitä pelisääntöjä luovan sisällön käyttö tekoälyn koulutuksessa johtaa epäselvyyksiin ja oikeudenkäynteihin. Hän muistutti myös kestävyyden muista aspekteista: tekoälyn energiankulutuksesta ja vedenkäytöstä, jotka jäävät usein keskustelun varjoon. 

Muusikko Markus Nordenstreng syvensi tekoälyn sosiaaliseen vastuuseen ja tekijänoikeuksiin liittyvää tematiikkaa. Hän varoitti puheenvuorossaan markkinoiden kyvyttömyydestä hoitaa sosiaalista vastuuta ilman sääntelyä: 

“En usko, että markkinat hoitavat sosiaalista vastuuta tekoälykehityksessä. Tarvitaan lainsäädäntöä ja EU-tason sääntelyä.” 

Paneelin kulussa kuultiin myös kaksi tietoiskua. 

Tekoälypaneelin ensimmäisessä tietoiskussa Gramexin juristi Juha Pihlajaniemi muistutti omassa katsauksessaan, että toisten luoman sisällön käyttö tekoälykehityksessä on tällä hetkellä kiistanalainen aihe, jota selvitetään oikeudenkäynneissä eri puolilla maailmaa, muun muassa Yhdysvalloissa.  

Teoston Ano Sirppiniemi puolestaan korosti omassa tietoiskussaan tarvetta erottaa tekoälyn tuottama sisältö ihmisen tekemästä ja painotti yhteisten käytäntöjen merkitystä. Hän kertoi Teoston ja hollantilaisen Copyright Delta -yrityksen yhteistyöstä, jossa tavoitteena on kehittää ratkaisuja tekijänoikeuksien turvaamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi tekoälyn aikakaudella. 

Paneelissa käsiteltiin myös kulttuurista kestävyyttä: millaisia vääristymiä syntyy, jos tekoäly koulutetaan rajatulla tai yksipuolisella aineistolla, ja miten tämä vaikuttaa demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että ilman avoimuutta tekoälyn opettamisessa käytetystä koulutusaineistosta tekoäly ei voi olla myöskään kulttuurisesti kestävä. 

Lopuksi Roos vilautti myös tekoälyn mukanaan tuomia mahdollisuuksia luovalle alalle: 

“Tekoäly voi olla uusi työkalu taiteellisessa työssä, kanava luovuuden ilmaisulle.” 

Yhteinen viesti: vastuullisuus ei ole valinnaista – se on välttämätön edellytys kulttuurialan tulevaisuudelle 

Tilaisuuden keskusteluista nousi kirkas viesti: digitalisaatio ja tekoäly eivät ole pelkästään teknisiä innovaatioita, vaan ne muokkaavat kulttuuria, taloutta ja ympäristöä perustavanlaatuisella tavalla. 

Vastuullisuus – ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen – ei ole enää lisäarvo, vaan kriittinen edellytys alan kehitykselle ja elinvoimalle. Ilman läpinäkyvyyttä, selkeitä pelisääntöjä ja yhteisiä standardeja vaarana on, että luovan työn arvo hämärtyy, tekijät jäävät varjoon ja kulttuurinen monimuotoisuus kapenee.  

Paneelien viesti oli yksiselitteinen: nyt on aika rakentaa toimintamalleja, jotka turvaavat tekijänoikeudet, vähentävät ympäristökuormaa ja varmistavat, että teknologinen kehitys palvelee ihmistä – ei päinvastoin. Vastuullisuus ei ole valinta, vaan ratkaiseva kysymys koko alan tulevaisuudesta.