Music Talks -tilaisuudessa keskusteltiin kulttuurin merkityksestä Suomen tulevaisuudelle
Perjantaina 14.8. pidettiin Musiikkiala-verkoston ja Taideyliopiston järjestämä Music Talks -keskustelutilaisuus. Tilaisuuden teemana oli Kasvua kulttuurista!, jonka tiimoilta tapahtumassa käytiin kaksi paneelikeskustelua. Keskusteluihin osallistui suomalaisia musiikkialan edustajia ja eturivin poliitikkoja, ja niissä käsiteltiin muun muassa luovaa taloutta, taiteen arvon määrittämisen vaikeutta sekä taiteen jatkuvaa tarvetta todistaa hyödyllisyytensä. Suuren roolin keskustelussa sai myös julkisen tuen merkitys tulevien ammattilaisten mahdollistajana. Tapahtuma toimi samalla Flow-festivaalin etkotilaisuutena.
Suomalaisia päättäjiä ja musiikkialan vaikuttajia kokoontui Taideyliopiston Myllytorille perjantaina 14. elokuuta keskustelemaan kulttuurin merkityksestä Suomen tulevaisuudelle. Samana päivänä käynnistyneen Flow-festivaalin etkotilaisuutena toimineessa tapahtumassa järjestettiin kaksi ajankohtaista keskustelupaneelia.
Ensimmäinen keskustelu oli aiheeltaan Taide yhteiskunnan kantavana voimana – hyvinvointi, demokratia ja kokonaisturvallisuus, ja siinä panelisteina olivat muusikko, laulaja Vilma Jää, sivistysvaliokunnan jäsenet, kansanedustajat Pia Lohikoski (vas.) ja Hanna Kosonen (kesk.) sekä Turun uuden musiikkitalo Fuugan johtaja Samppa Rinne. Keskustelussa peräänkuulutettiin taiteen itseisarvoa, rohkeutta rahoitukseen sekä taideharrastusten tavoittavuutta.
Toinen paneeli oli otsikoltaan Luova talous rakentaa tulevaisuutta – miten taiteesta tehdään kasvua, työtä ja vientiä. Keskusteluun osallistuivat musiikintekijä Teemu Brunila ja kansanedustajat SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar, valtiovarainvaliokunnan jäsen Ville Valkonen (kok.) sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen Fatim Diarra (vihr.). Keskustelussa korostui näkemys, että luovien alojen kasvu ei ala viennistä, yrityksistä tai kansainvälisestä menestyksestä, vaan huomattavasti aikaisemmin: taidekasvatuksessa, harrastuksissa, opetuksessa sekä niissä ihmisissä ja rakenteissa, jotka tunnistavat potentiaalia ennen kuin siitä on näkyviä tuloksia.
Keskusteluiden juontajana toimi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian dekaani Kaisa Rönkkö ja iltapäivä huipentui Vilma Jään keikkaan.
Paneeli 1: taiteen itseisarvoa, rohkeaa rahoitusta ja tasavertaista tavoittavuutta
Ensimmäisessä paneelissa pohdittiin taiteen itseisarvoa ja sitä, voiko musiikin merkitystä typistää sen mitattaviin hyötyihin. Keskustelussa kysyttiinkin mitä musiikille tapahtuu, jos sen pitää jatkuvasti todistaa hyödyllisyytensä.
Muusikko Vilma Jää puolusti vahvasti vapaata taidetta ja muistutti, ettei taiteen merkitystä voi aina selittää tai mitata.
”On tärkeetä että pidetään kiinni rahoitetusta vapaasta taiteesta, jonka arvo on vaan olla ja haastaa. Se voi olla esimerkiksi rumaa. Taide on antanut eniten ajateltavaa silloin kun en ymmärrä sitä.”
Jää viittasi samalla säveltäjä Kaija Saariahon tunnettuun kommenttiin. Vuonna 2015 Saariaho kirjoitti Ylellä: ”Mielestäni musiikkia ei tarvitse ymmärtää, mutta sen kokeminen – joka voi olla jokaisen kuulijan kohdalla erilaista – voi vaatia aikaa ja tutustumista.”
Samansuuntaisia ajatuksia esitti myöhemmin keskustelussa myös kansanedustaja Hanna Kosonen, joka korosti, ettei yhtäkään taide-elämystä ole mahdollista selittää muille, vaan se täytyy itse kokea. Kosonen toivoikin enemmän taidekokemuksia myös kollegoilleen eduskunnassa, jotta ymmärrys taiteen merkityksestä monipuolistuisi.
Rahoitus: mitattavat hyödyt vs. taiteen itseisarvo
Kuitenkin, julkisia investointeja tarkastellaan usein juuri mitattavien vaikutusten näkökulmasta. Siksi myös taidealat löytävät itsensä yhä uudelleen perustelemasta hyödyllisyyttään.
Kansanedustajat Lohikoski ja Kosonen tunnistivat ilmiön. He kertoivat kohtaavansa alati työssään kuinka esimerkiksi musiikkiala perustelee itseään kertomalla alan yhteiskunnallisista hyödyistä. Alleviivaavasti paneelikeskustelijoiden taustalla Myllytorilla pyöri dioja muun muassa musiikkialan taloudellisista avainluvuista.
Liika lukujen ja tilastojen tuijottelu herättää osin myös huolta.
”Pelkään että taiteen itseisarvo saattaa kadota”, kansanedustaja Pia Lohikoski sanoi.
Keskustelu eteni kulttuuripolitiikkaan – ja rahoitukseen. Paneelin poliitikkojen Lohikosken ja Kososen suunnalta löytyi halua monimuotoisen taiteen rahoitukseen. Kososen mielestä taidetta pitää rahoittaa avoimin mielin: jos rahoitetaan ainoastaan sitä mikä on suosittua ja menestynyttä, ei välttämättä päädytä tukemaan taidetta, joka osoittautuu ajan saatossa merkittäväksi.
”Pitää olla riskinottokykyä ja halua taiteen rahoittamisessa”, Kosonen summasi.
Myös rahoituksen näkökulmasta konkreettiset kohteet, kuten konserttitalot, näyttävät usein olevan helpompia investointikohteita kuin pitkän aikavälin panostukset osaamiseen ja luovaan työhön.
”Rahaa tuntuu olevan betoniin ja kuutioihin ja neliöihin, mutta sisältöön ei”, harmitteli Turun musiikkitalo Fuugan johtaja Samppa Rinne.
”Sitten meillä on kivoja taloja. Mutta niihin pitäisi vielä keksiä jotain tapahtumaakin.”
Tasapuolinen mahdollisuus taiteen kohtaamiseen
Lopulta ensimmäinen keskustelu siirtyi taidekasvatuksen ja yhdenvertaisuuden kysymyksiin. Mahdollisuus kohdata taidetta jo nuorena nähtiin tärkeänä, mutta panelistit muistuttivat, ettei sekään yksin riitä. Huomio kohdistui siihen, miten jokaiselle voidaan turvata mahdollisuus kehittää taiteellista osaamistaan mahdollisimman pitkälle omista lähtökohdistaan riippumatta.
Pia Lohikoski nosti esiin perheiden välisiä tuloeroja, harrastusten vaatimia maksuja sekä muistutti, että lahjakas lapsi voi olla minkälaisesta perheestä tahansa.
”Taiteen harrastaminen ei saa vaatia paksuja lompakoita.”
Vilma Jää oli Lohikosken kanssa samoilla linjoilla ja antoi aiheeseen konkreettisen esimerkin omasta nuoruudestaan.
”Mullakin isovanhemmat auttoi laskujen kanssa musiikkiopistossa kun vanhemmilla oli tiukkaa. Tää pohja oli tosi tärkeä sen suhteen että oon nyt musiikin maisteri ja teen sitä mitä teen.”
Paneeli 2: luovan talouden perustaa rakennetaan aikaisin
Toisessa paneelissa huomio siirrettiin luovaan talouteen, mutta keskustelu alkoi luontevana jatkona ensimmäisen paneelin lopussa esiin nousseille taidekasvatuksen ja yhdenvertaisuuden teemoille.
”En tuu musiikkiperheestä. Musiikinopettaja oli ensimmäinen joka sanoi mulle, että hän uskoo että musiikilla tulee olemaan iso rooli mun elämässä”, aloitti Teemu Brunila, suomalaisen musiikkiviennin menestyneimpiin tekijöihin kuuluva biisinkirjoittaja ja muusikko.
Kirjoittamillaan kappaleilla miljardeja kuuntelukertoja kerännyt Brunila kertoi painokkaasti, kuinka julkinen sektori on ollut mukana mahdollistamassa lähes jokaista ratkaisevaa askelta matkalla kohti kansainvälistä uraa. Nuoren Brunilan potentiaalin tunnistanut musiikinopettaja. Toinen tärkeä opettaja ja myöhemmin musiikkiopisto. Ilmainen treenikämppä. Turun kaupungin tarjoama studioaika, jonka seurauksena Brunilan The Crash -yhtyeen biisi päätyi lopulta Radio Mafian ääniaalloille ja edelleen suomalaisten kuulijoiden korviin. Myöhemmin mukaan tuli musiikinvientijärjestö Music Finland palveluineen, joka Brunilan sanoin pakotti hänet kansainväliselle biisileirille.
Seuraavina vuosina Brunila muutti Lontooseen, missä kansainvälinen ura käynnistyi. Sen jälkeen oli vuorossa Yhdysvallat, läpimurto ja isot hitit.
”Mitään näistä asioista ei olisi tapahtunut ilman julkista puolta ja sitä sijoitusta. En olisi tässä ilman niitä”, Brunila painottaa.
”Julkinen sektori teki elinkeinon ja uran.”
Kansainvälistymistä ja oppia teknologiasektorilta
Toisen paneelin aikana luovan talouden merkittävimmäksi kehityskohteeksi ilmeni kansainvälistyminen.
Kansanedustaja Ville Valkonen arvioi, että Suomessa on runsaasti korkeatasoisia taiteilijoita, mutta suurin haaste liittyy siihen, miten heidän työnsä tavoittaa kansainvälisen yleisön. Valkosen mukaan kehityksessä voitaisiin ottaa oppia teknologiasektorilta.
Myös kansanedustaja Nasima Razmyar viittasi teknologia-alaan ja otti esiin peliteollisuuden esimerkkinä luovasta toimialasta, joka on onnistunut kasvamaan kansainvälisesti. Razmyarin mielestä luovan talouden vahvistaminen edellyttää rohkeita valintoja ja selkeää ymmärrystä siitä, mitä luovalla taloudella ylipäätään tarkoitetaan. Samalla hän korosti tukirakenteiden merkitystä erityisesti urapolkujen alkuvaiheessa, jolloin riskit ovat suuria ja kaupalliset mahdollisuudet vielä epävarmoja.
”Jos halutaan että luova talous nousee pitää tehdä rohkeita valintoja”, Razmyar tiivisti.
Myös kansanedustaja Fatim Diarra kaipasi rohkeutta paitsi investointeihin myös taiteellisesti kunnianhimoisen musiikin tuottamiseen perusvarman bulkin sijaan. Diarra korosti, että pienenä markkinana Suomesta on löydyttävä rahoitusta myös pienemmille ja uransa alkuvaiheessa oleville, erilaisille tekijöille. Diarra tunnisti luovan talouden potentiaalin myös Suomen tulevaisuuden luomisessa.
”Ei me haluta olla joku pohjoinen broilerinkasvattamo ja datakeskuslandia. Tarvitaan uusia keinoja ja rohkeutta.”
Myös Brunila tunnisti tietynlaisen varman päälle pelaamisen esteeksi esimerkiksi kansainvälistymiselle. Brunila kasasi vastuuta osin levy-yhtiöille, jotka hänen mukaansa liian usein kannustavat esimerkiksi englanniksi musiikkia tekeviä artisteja vaihtamaan kielen suomeen suuremman kotimaisen yleisön tavoittamiseksi.
Jos levy-yhtiö olisi aikanaan pyytänyt The Crashia vaihtamaan biisiensä kielen suomeksi, ei Brunila oman arvionsa mukaan olisi ikinä saavuttanut kansainvälistä uraa.
Music Talks -keskusteluja on järjestetty myös aiempina vuosina. Tutustu vuosien 2025 ja 2024 keskusteluiden teemoihin ja puheenvuoroihin.
