Suomen Musiikintekijöiden tutkimus: muuttuva musiikintekijyys on haaste koulutuskentälle
Suomalainen musiikintekijäkoulutus ei vielä anna riittäviä valmiuksia kansainvälisillä markkinoilla toimimiseen, kertoo Suomen Musiikintekijöiden ”Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta”-selvitys. Selvityksen teki erikoistutkija, FT, Riikka Hiltunen.
Music Finlandin mukaan popmusiikin teosvienti on ollut kasvussa vuodesta 2006 lähtien. Juuri tekijänoikeudet on ainoa musiikkiviennin alue, jossa nähtiin kasvua Suomessa myös pandemia-aikana. Myös tekijäjoukko on kasvanut jatkuvasti. Ennen vuotta 2006 popmusiikin teosvienti oli muutamien yksittäisten tekijöiden varassa, mutta vuonna 2022 vientibiisejä oli tekemässä 62 eri kirjoittajaa.
Kaikkiaan Music Finlandin vuosien varrella keräämässä aineistossa on 180 tekijää ‒ joukko on tuplaantunut muutamassa vuodessa. Keskeisiä markkina-alueita ovat Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka.
Koulutus voisi kannustaa kansainvälistymiseen nykyistä tarmokkaammin
Selvitys kartoitti biisiviennin parissa jo jalansijaa saaneiden suomalaistekijöiden koulutusta, urapolkuja ja ajatuksia siitä, mitä kansainvälistyminen vaatii. Kyselyyn vastanneiden tekijöiden taustat osoittautuivat varsin erilaisiksi. Vain noin puolella vastaajista oli joko valmis tai keskeneräinen tutkinto musiikkialalta.
”Tämä ala on siitä erityinen, että monilla on tietynlaista popmusiikkiin liittyvää asiantuntijuutta pelkästään runsaan musiikinkuuntelun ansiosta. On aivan mahdollista ponnistaa musiikintekijäksi ilman koulutusta, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö koulutus voisi tarjota helpompia ja nopeampia teitä biisiviennin pariin”, Riikka Hiltunen toteaa.
Kansainvälisellä kentällä toimimiseen tarvitaan (musiikillisten taitojen lisäksi) rohkeutta, hyvää itsetuntoa, röyhkeyttä, englannin kielen taitoa, sosiaalista kyvykkyyttä, verkostoitumistaitoja, bisnesymmärrystä ja popmusiikin historiatuntemusta.
”Siinäpä monta haastetta koulutustarjontaan”, toteaa Hiltunen.
”Selvitykseen haastatellut koulutusvastaavat korostivat musiikintekijälinjoilla annettua psykologista tukea ja kunkin opiskelijan omiin vahvuuksiin keskittymistä, mutta vaikuttaa siltä, että kansainväliselle kentälle tähtäämiseen ja englanninkielisen musiikin tekemiseen ei erityisesti edelleenkään kannusteta.”
Oppilaitosten ja musiikkialan yhteistyössä on kehitettävää
Vastaajilta kysyttiin myös uran keskeisiä tekijöitä tai käännekohtia, jotka ovat edesauttaneet toimimista kansainvälisellä kentällä. Koulutuksen rooli jäi näissä vastauksissa vähäiseksi.
”Tärkeänä nähtiin kehittyminen biisintekijänä tai tuottajana, kustannussopimuksen tekeminen ja oikeiden co-writing-kumppaneiden löytäminen. Yksi vastaajista nosti esiin, että ensimmäinen ’oikea koulu’ biisintekoon oli työharjoittelu kustantajalla. Tällaista mahdollisuutta ei monikaan oppilaitos tarjoa tai ole välttämättä edes tullut ajatelleeksi”, Hiltunen kertoo.
Tärkeänä kehityskohteena nousi esiin oppilaitosten ja musiikkitoimialan yhteistyö. Se vaikuttaa olevan Suomessa vähäistä esimerkiksi länsinaapuriimme verrattuna. Monet koulutuskentän edustajat kokevat, että toimialalla suhtaudutaan koulutukseen hieman väheksyen. Toisaalta vika voi olla myös koulutuspuolen itseriittoisuudessa – ajatellaan, ettei toimialan panosta tarvita.
Saavutettavuus ja resurssit haasteena
Tärkeänä haasteena tutkija nostaa esiin myös resurssien puutteen, joka voi välillisesti vaikuttaa jopa biisintekijäjoukon yksipuolistumiseen. Maahanmuuttajataustaisten osuus musiikintekijäkoulutuksiin hakeutuvista on edelleen pieni.
”Moniin koulutusohjelmiin on hakijoita enemmän kuin on mahdollista ottaa sisään. Kun tieto koulutuksista leviää suusta suuhun, paikat täyttyvät joka tapauksessa eivätkä oppilaitokset koe erityistä tarvetta markkinointiin. Tietyt viiteryhmät saattavat jäädä tavoittamatta.”
Resurssien puute vaikuttaa luonnollisesti myös opetuksen sisältöön.
”Monet oppilaitokset ottaisivat mielellään esimerkiksi enemmän ulkopuolisia vierailijoita tai mentoreita kuin resurssit sallivat. Myös kansainvälisen oppilaitosyhteistyön luomiseen tarvittaisiin lisäresursseja.”
Opettajien täydennyskoulutus on avainasemassa
Erilaiset saavutettavuuteen liittyvät kysymykset ovat tutkijan mukaan keskeinen haaste kaikilla koulutusasteilla, ulottuen koulujen musiikinopetukseen ja taiteen perusopetukseen, eli musiikkiopistojen, musiikkikoulujen ja kansanopistojen tarjontaan. Näiden osalta selvitys valotti katsauksenomaisesti, missä mennään niin sanotun musiikin luovan tuottamisen opetuksessa.
Musiikin luovalla tuottamisella viitataan kaikenlaiseen musiikillisten ideoiden kehittelyyn tai toteutukseen, joka voi olla vaikkapa improvisointia tai remixausta. Sekä peruskoulun että taiteen perusopetuksen nykyisissä opetussuunnitelmissa musiikin luovalla tuottamisella on merkittävä painoarvo.
Ideaalitilanteessa siis jokainen suomalaislapsi pääsee jo peruskoulussa kokeilemaan, olisiko musiikintekeminen se oma juttu. Missä määrin tavoite toteutuu, riippuu opettajasta.
”Tässä tutkimuksessa ei selvitetty musiikkipedagogien koulutusten sisältöjä, mutta on selvää, että musiikintekemisen opettamisen valmiuksien lisäämisen pitäisi olla myös niissä keskeisessä osassa. Ja tietenkin täydennyskoulutusta pitäisi olla paljon tarjolla niitä opettajia silmällä pitäen, jotka ovat saaneet koulutuksensa vuosia sitten”, tutkija sanoo.
Musiikkiala ja musiikintekijyys muuttuvat nopeasti
Sekä koulumaailmassa että ammatillisessa koulutuksessa suuri kysymys on se, miten musiikintekeminen ylipäätään ymmärretään ja miten hyvin pysytään ajan tasalla siinä tapahtuvissa muutoksissa.
”Koulutusohjelmavastaavat joutuvat pähkäilemään esimerkiksi, voisiko DAW olla pääinstrumentti, jolla konservatorioon pääsee sisään, tai tarvitaanko oppilaitokseen sisäänpääsyyn nuotinlukutaitoa. Koulujen musiikinopetukseen on tuotu iPadeja, mutta kaikki opettajat eivät näe niitä soittimina”, Hiltunen kertoo.
Hänen mukaansa musiikkikasvatuksessa ja musiikkikoulutuksessa on suurta potentiaalia vaikuttaa siihen, että kansanvälisten menestyjien määrä kasvaisi edelleen.
”Lisää panostusta saavutettavuuteen, sensorit herkkinä alan muutoksille, kansainvälisen oppilaitosyhteistyön kasvattaminen ja runsaasti lisää yhteistyötä toimialan ja koulutuskentän välillä olisivat varmasti askelia oikeaan suuntaan”, tutkija summaa.
”Koulutuksesta kasvua biisivientiin! Musiikintekemisen opetuksen tarjonta, haasteet ja mahdollisuudet kansainvälistymisen näkökulmasta” -selvitys tehtiin jatkotyönä Music Finlandin Biisiviennin visiolle.
Selvityksen painopiste oli musiikin tekemisen ammatillisessa koulutuksessa (ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset) ja kansanopistojen ”biisintekemiseen” keskittyvissä linjoissa (vapaa sivistystyö). Lisäksi päivitettiin tilannetta musiikin luovan tuottamisen opetuksesta musiikin perusopetuksessa ja taiteen perusopetuksessa.
Selvitys rahoitettiin Teoston kansallisista varoista, jotka jäsenistön päättämin tavoin käytetään aatteellisen toiminnan ja luovan säveltaiteen edistämiseen.
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Nina Lith
Viestintäpäällikkö
Suomen Musiikintekijät ry
+358 41 517 8998
nina.lith@musiikintekijat.fi
