Yhdenvertaisuus musiikkialalla

Yhdentoista musiikkialan organisaation tuottaman musiikkialan yhdenvertaisuusbarometrin (2025) mukaan 53 prosenttia musiikkialalla työskentelevistä kokee alan yhdenvertaiseksi. Vuoden 2024 tutkimuksessa luku oli 49 prosenttia.

Yhdenvertaisuuden kokemus vaihtelee kuitenkin paljon sukupuolen, aseman ja iän mukaan. Naisista 41 prosenttia pitää alaa yhdenvertaisena, kun taas miehistä 60 prosenttia on tätä mieltä. 43 prosenttia vastaajista kokee, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä alalla.

Musiikkialalla työskenteleville yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeää, mikä välittyy myös avoimista vastauksista. Peräti 93 prosenttia vastaajista sanoo, että yhdenvertaisuus on heille tärkeä arvo. Yli neljä viidesosaa alan toimijoista haluaa, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämiseksi tehdään aktiivisia toimenpiteitä.

Naiset ja vähemmistöjen edustajat syrjityimpiä

Vaikka kehitystä on tapahtunut, syrjintä ja epäasiallinen kohtelu on edelleen musiikkialalla yleistä. Syrjinnän ja epäasiallisen käytöksen kohteeksi on viimeisen vuoden aikana joutunut lähes kolmannes kaikista musiikkialalla työskentelevistä. Myös syrjinnän kokemuksessa on suuria eroja sukupuolten välillä. Viimeisen vuoden aikana syrjintää tai epäasiallista kohtelua on kokenut 42 prosenttia naisista ja 18 prosenttia miehistä.

Sukupuolesta johtuvaa syrjintää tai epäasiallista kohtelua on puolestaan kokenut 35 prosenttia naisista ja vain neljä prosenttia miehistä, eli joka kolmas nainen ja joka kahdeskymmenesviides mies. Sukupuoli- ja etnisten vähemmistöjen edustajista noin kolmannes on kokenut syrjintää tai epäasiallista kohtelua vähemmistöryhmään kuulumisen vuoksi.

Yrittäjät ja freelancerit kokevat musiikkialalla syrjintää ja epäasiallista kohtelua muita enemmän. Iästä johtuva syrjintä kohdistuu eniten 25–34-vuotiaisiin (24 prosenttia), jotka ovat uransa alkuvaiheessa. 35–54-vuotiaista syrjintää kokee 13–14 prosenttia.

Syrjinnällä tai epäasiallisella kohtelulla on myös suuria vaikutuksia musiikkialalla toimivien hyvinvointiin. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista kokee, että syrjintä tai epäasiallinen kohtelu on vaikuttanut kielteisesti urakehitykseen. Lähes yhtä moni tunnistaa kielteisiä vaikutuksia myös mahdollisuuksiin löytää oikeita verkostoja ja kumppaneita sekä luovaan työhön musiikin parissa. Nuorten kohdalla syrjintä on saanut monet harkitsemaan myös alan vaihtoa.

Julkinen keskustelu edistää muutosta

Vastaajien mielestä suurimmat haasteet musiikkialalla ovat toimeentulo ja epävarmat pätkätyöt sekä päätösvallan keskittyminen harvoille. Monille myös verkostoihin pääsy on merkittävä haaste, ja erityisesti naiset ja muunsukupuoliset kokevat sen kriittiseksi uransa kannalta.

Naisten, nuorten ja freelancerien näkemykset alan yhdenvertaisuudesta ovat muita synkempiä. Alaa pidetään yhä miesvaltaisena, jossa muun muassa hyvä veli -kerhot toimivat portinvartijoina musiikkimaailmaan.

Tehokkaimpina keinoina yhdenvertaisuuden parantamiseksi vastaajat pitävät julkista keskustelua (72 prosenttia), rohkeiden ihmisten esimerkkiä (60 prosenttia) ja esikuvien esiin nostamista (41 prosenttia).

Monet vastaajat kiittävät lisääntynyttä keskustelua ja tietoisuuden lisäämistä niin alan sisällä kuin mediassa. Myös ohjeistusten kehittäminen nähdään positiivisena askeleena eteenpäin.

Myös musiikkialan koulutuksella on keskeinen rooli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vahvistamisessa. Kyselyn mukaan vain alle puolet musiikkipedagogeista ja musiikin aineenopettajista kokee, että opetuksessa käsitellään riittävästi yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon teemoja. Opettajat toimivat esikuvina ja suunnannäyttäjinä alalle hakeutuville nuorille, joten koulutuksen kehittäminen on avainasemassa yhdenvertaisemman musiikkikentän rakentamisessa.

Toimenpide-ehdotukset musiikkialan yhdenvertaistamiseksi

Teoston Yhdenvertaisuus ja syrjintä musiikkialalla (2024) -tutkimuksessa esitettiin seuraavia kehitysehdotuksia yhdenvertaisemmalle musiikkialalle:

Monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden tietoinen lisääminen: monimuotoisuutta voidaan lisätä rekrytoinnissa, musiikkituotannossa ja -jakelussa sekä erilaisten palkintojen ja tunnustusten jaossa. Musiikkialalle kaivataan asennetta, että näin myös tapahtuu ja että monimuotoisuus on rikkaus.

Syrjinnän kitkeminen kokonaan pois alalta: syrjinnästä pitää pystyä puhumaan avoimesti ja nostaa esille tilanteita, joissa sitä esiintyy. Kaivataan myös yhteisesti sovittuja käytäntöjä, joilla syrjivää käytöstä voidaan estää. Seksuaaliselle häirinnälle pitää olla nollatoleranssi ja selkeä menettelytapa häirintätilanteille.

Koulutuksen ja tietoisuuden lisääminen: moni ehdotti, että koulutuksella ja tietoisuuden lisäämisellä erilaisista kulttuureista, taustoista ja kokemuksista voitaisiin edistää ymmärrystä ja kunnioitusta musiikkialalla. Asia tulisi huomioida jo musiikin opetuksessa lapsista ja nuorista lähtien. Enemmän ymmärrystä myös erilaisista genreistä ja musiikkityyleistä, sekä alan tarjoamista mahdollisuuksista.

Tasa-arvoiset mahdollisuudet ja pääsy alalle: kaikilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet tulla musiikkialalle, saada musiikkiaan kuuluville ja edetä urallaan. Tähän musiikkialan toimijat ja erilaiset verkostot voivat vaikuttaa. Asia tulisi huomioida myös apurahojen ja rahoituksen jakamisessa tasa-arvoisia periaatteita noudattaen.

Positiivinen erityiskohtelu ja kiintiöt: osa vastaajista näki positiivisen erityiskohtelun ja kiintiöt keinona edistää yhdenvertaisuutta musiikkialalla. Kiintiöiden kautta halutaan juurruttaa erilaisuutta, jotta jossain vaiheessa niitä ei enää tarvittaisi. Kiintiöitä ehdotettiin mm. erilaisiin päätöksentekoelimiin ja esiintyjävalintoihin esim. festivaaleilla.

Anonyymi rekrytointi ja arviointi: alalle kaivattiin anonyymejä rekrytointi- ja arviointiprosesseja, joiden kautta voidaan vähentää ennakkoluuloja ja edistää tasapuolisia mahdollisuuksia.

Lue lisää

Lue koko julkaisu: https://musiikkiala.fi/wp-content/uploads/2025/04/Musiikkialan-yhdenvertaisuusbarometri-2025.pdf

Lue julkaisu: Musiikkiala.fi: Musiikkialan yhdenvertaisuusbarometri (2025, Vastakaiku)