Dokumenttielokuva Karaokeparatiisi kertoo tuttujen biisien valtavasta voimasta.
Suomalaisten rakastamasta karaokesta tehty dokumenttielokuva on kerännyt medialta kehuja.
”Karaokeparatiisi lähtee liikkeelle kliseestä: suomalaiset eivät puhu, mutta laulavat. Se kasvaa kuitenkin kliseen yli”.
Näin kirjoittaa Helsingin Sanomat, jonka mukaan Karaokeparatiisi on vuoden parhaita kotimaisia elokuva.
Kehutun dokumentin ohjasi ja käsikirjoitti Einari Paakkanen ja tuotti Marianne Mäkelä (napafilms).
Idea elokuvaan lähti liikkeelle öisestä puhelusta.
”Einari soitti minulle yöllä karaokeravintola Tenkasta, jossa hän oli kollegansa Anu Kuivalaisen kanssa,” kertoo Mäkelä. ”He saivat siellä idean karaokedokumentista.”
”Vastasin, että kuulostaa hyvältä, mutta palataan asiaan seuraavana päivänä”, Mäkelä naurahtaa.
Ilojen ja surujen tulkki
Elokuvan tekijöiden mukaan karaoke on suomalaisten keino käsitellä elämän iloja ja suruja.
”Kun kuuntelet laulua, tuntuu kuin oppisit tuntemaan sen esittäjän ja monella tavalla opitkin.”
Karaoke on yhteisöllinen kokemus. Se muistuttaa yhteislaulua, mutta siihen liittyy myös itsensä likoon laittaminen. Esiintyjälle se on hetki parrasvaloissa.
”Kaikille taputetaan, ja kun ihminen saa aplodit, niin hän tulee samalla nähdyksi ihmisenä.”
”Yhtään liioittelematta voi sanoa, että suomalainen karaoke on kuin paratiisi, sillä kuinka monessa paikassa tässä yhteiskunnassa voit olla täysin oma itsesi ja saat siitä huolimatta tai juuri sen takia aplodit.”
Karaokeharrastamisessa on Suomessa eri tasoja: yksi tähtää SM-kisoihin, toinen pyrkii vain voittamaan itsensä.
Viime vuosina karaoken harrastus on laajentunut. Se on nuortenkin suosima illanviettotapa. Karaoke tuo kaikille ohjelmaa ja itselle jännitystä sekä onnistumisen elämyksiä. Suomalaisethan eivät lähtökohtaisesti ole maailman ulospäinsuuntautunein kansa.
Viisi oman elämänsä tähteä
Karaokeparatiisi seuraa tarkemmin viittä eri suomalaista, Eviä, Karia, Tonia, Elinaa ja Lauraa.
Evi on kokenut karaoke-emäntä, joka kiertää ympäri Suomea hoitokodeista baareihin. Yksinhuoltajaisä Kari pitää Pyhäjoella autokorjaamoa, jossa asiakkaat voivat laulaa auton korjaamista odotellessa. Rakennuksilla työskentelevä Toni asuu äitinsä luona ja käy laulamassa karaokea, jolloin oman ujoutensa voi hetkeksi kadottaa.
Elina sairastaa Parkinsonin tautia. ”Karaoken laulaminen on Elinalle keino hallita elämäänsä.”
Laura on menettänyt lapsensa. Kilpakaraokesta tuli tapa yrittää selvitä. Koska puhuminen sattuisi, on parempi laulaa iloisia lauluja.
Musiikin valtava voima
Karaokeparatiisissa tavalliset ihmiset löytävät iloa ja tukea musiikista, laulamalla suomalaisten artistien tutuksi tekemiä biisejä. ”Isossa kuvassa elokuvamme kertoo musiikin valtavasta voimasta. Siitä, miten musiikin kautta voi käsitellä iloja ja suruja, löytää ilon ja yhteisyyden hetkiä vakavienkin ongelmien keskellä.”
Karaokea ei voisi olla ilman kaikkien rakastamia tuttuja, muistorikkaita biisejä.
”Kaikki lähtee näistä tutuista biiseistä. Vaikka elokuvamme kertoo viidestä karaoken harrastajasta, se on siten samalla kunnianosoitus musiikille ja kaikille niille, jotka sitä tekevät ja esittävät.”